Kalmankantaja

ista
kalpea hahmo usvaan katoaa
Vailla valon taakkaa allapuiden oksien
Iättömän pimeyden jäisissä kourissa

Salaisuuden kantajaa ei voi koskaan tavoittaa
Mustaan maahan poltettuna polku unholaan

Alla sammalten, seassa luiden harmaiden
Jalanjäljet kuolemattomien iäksi piilotettuna

Hämärässä, varjojen valtakunnassa
Hahmot epämääräiset tajunnan rajoilla
Katalat katseet kaukaisuudessa
Kuiskaukset puiden latvoissa

2. Muinaisen Valon Hehkussa

Routaisesta maasta, vainajalasta nousen ylle tähtien
Kaiken ajan loputtua näen maailmankaikkeuden
Kuolemasta karkoitettuna, elämän hylkäämänä
Tähtisumun varjossa alkutiedon lähteellä

Metsänkulkija - ikuisesti vaeltaa
Kalmankantaja - valottoman polun taa

Muinaisen valon hehkussa polku piilotettu
Unohdettu kallis määränpää
Kuulen kutsun kadonneen, se kohtaloni määrää
Olen matkaava ajasta ikuisuuteen

Kuljen muinaista polkua
Yksin Herrani valossa
Metsän hengetön tuuli hiljaa kuiskailee
Kertoo ajasta ennen alkua
Kirottu aaveena vaeltamaan
Metsänkulkija on nimeni
Käyn kohti pimeyttä